JRNet


Tietoturvauutisia meiltä ja muualta

Tälle sivulle kokoan mediassa ja työssäni vastaan tulevia tietoturvatapahtumia. Lisään sivulle vain olennaiseksi katsomiani tapauksia, jotka mielestäni antavat oikeaa ja hype vapaata kuvaa olennaisista tietoturvallisuusriskeistä. Huumorimielellä ja vapaasti kommentoiden. Tämä sivu ei muuten näy oikein MS IE:llä, käytä Firefoxia!

16 000 suomalaisen tiedot vuosivat nettiin (la 5.11.2011 kaikki valtamediat)

Uutisten mukaan netistä löytyi la 5.11 lista, joka sisälti 16 000 suomalaisen henkilötiedot: nimi, sähköpostiosoite, sotu, puhelinnumero ja kotiosoite. Myöhemmissä uutisoinneissa listan arveltiin syntyneen koosteena useammasta lähteestä ja vielä myöhemmin listan lähteiksi arveltiin  mm. työtehoseuraa sekä eri aikuiskoulutukseen liittyviä organisaatioita. Iltalehdelle työtehoseuran toimitusjohtaja Tarmo Luoma kommentoi, että asiakkaiden tietoturvasta huolehditaan ja että tällaiset tietomurrot ovat aina mahdollisia kun käytetään aikaa ja rahaa. Itse voisin Tarmolle kommentoida, että tällaisiin tietomurtoihin ei todellakaan tarvita aikaa eikä rahaa, keskimääräinen reikä kun on niin helppo, että lähes kuka tahansa yläasteikainen nörtti osaisi sellaista hyödyntää ja keskimääräinen tietoturva taas on vain kasa paperia ja hienoja powerpointteja. Niin ja vielä Cert-fi yksikön vetäjän Erka Koivusen Ylen aamu-tv:n haastattelussa 7.11 sanoin "murron kohteeksi joutunut organisaatio on yleensä viimeinen joka edes tietää joutuneensa murron kohteeksi", asia on täsmälleen näin.

Niin sai tämäkin uutinen jatkoa, oikean tietovuotojulkistusten sarjan. Samaan aikaan eri medioissa parjattiin ihmisiä huonoista salasanoista ja muista laiminlyönneistä, ei kuulemma tietoturvapolitiikka toteudu. Ei tunnu tietoturvasaarnaajille aukevan että Sql injektioon ei paljoa salasanoja tarvita.

8.12.2011 Taas uusien ja uusien tietovuotojen suma on jatkanut paisumistaan. Mediassa on alettu vaatimaan päitä vadille ja kyselty miksei poliisi ole saanut rikollisia kiinni. Itse osoittaisin kyllä hiukan enemmän huomiota näiden tietovuotojen kohteeksi joutuneiden palveluiden suuntaan, niin törkeän räikeitä tietoturvan laiminlyöntejä ja täydellistä piittaamattomuutta tietojen suojaamisesta että hirvittää. Vai mitä tuumaatte tästäkin netcar.fi:stä: Mysql portti avoinena nettiä vasten ja ilman salasanaa tai tämä helistin.fi: viimeksi päivitetty 2007 ja ylläpitäjät tiesivät palvelun foorumisoftan olevan haavoittuva ja vain odottelivat että jotain tapahtuu. Huh, kyllä tietoturva(ttomuus) on ihmeellistä, vieläkö joku ihmettelee miksi näitä tietoja on vuotanut?!

12.1.2012 Laajasti eri medioissa uutisoitiin poliisin kiinnisaamasta alle 15 vuotiaasta pojasta, jota epäiltiin 24 tietomurrosta sql injektio tekniikalla. Median mukaan nyt kiinnisaatu henkilö ei liity edellisiin massatietovuotoihin, mutta alleviivaa hyvin sen mitä tuossa ylempänä kommentoin Tarmolle.  

Viruksia ja urkintaa (HS 13.10. 2011)

Uutisten mukaan saksan viranomaiset ovat ryhtyneet levittämään viruksia kansalaisten koneisiin päästäkseen urkkimaan niiden tietoja. Baijerin osavaltion viranomaiset myönsivät  toiminnan jatkuneen jo vuodesta 2009, mutta toiminta on ollut laajaa myös muilla viranomaisilla. Eipä ole saksalaisvirkamiestä paljoa haitannut sellainen pikkujuttu, kuin tämänkaltaisen toiminnan olevan vastoin perustuslakia. Samaan aikaan tämän uutisen kanssa alkoi suomalainen tietoturvaviranomainen CERT-FI päällikkö Erka Koivunen haaveilemaan suomeenkin omaa hakkeri- ja virusosastoa, aika erikoisia haaveita tietoturvaviranomaiselta huomioiden että suomessa haittaohjelmien rakentelu ja levittäminen kun on laitonta. Ei taida olla kummoinenkaan askel siihen  suuntaan, kun viranomaisten "tietoturva" toiminta alkaa aiheuttaa enemmän tietoturvattomuutta ja yleensä tässä vaiheessa kaivetaan esiin  terrorismi-, kansainvälinen rikollisuus, lapsiporno- tms. ylevä peruste laittomuuksiin. 

Kommentteja 2011 Data Breach Investigations raporttiin (Verizon RISK team)

Raportin mukaan ulkopuoliset hyökkääjät vastaavat edelleen valtaosasta tietomurtoja (92%). Hyökkääjä hyödyntää puolessa tapauksista haittaohjelmia (49%), joilla asetetaan kohteeseen takaportteja tai haittaohjelma varastaa itse tiedot. Suurin osa hyökkäyksistä oli helppoja suorittaa, eivätkä ne vaatineet suurta teknistä osaamista (Moderate + Low = 86%; tämän voin vahvistaa myös oman työni perusteella!). Suuri joukko organisaatioita valikoitui siten myös kohteeksi vain sen takia, että heidän systeemeissään oli käytännössä sisäänkäveltävä aukko (83%), joita hyökkääjät systemaattisesti etsivät, tosin myös kohdennettujen hyökkäysten osuus oli merkittävä (17%). Lähes puolessa tapauksista ulkopuolinen kolmas osapuoli havaitsi tapahtuneen murron (3rd party, viranomaisen ilmoitus tai asiakkaan havainto = 82%). Organisaatiot eivät siis itse huomanneet mitään, itseasiassa vain häviävän pieni joukko organisaatioita kykeni millään tavalla havainnoimaan itselleen sattuneita murtoja (tämä vastaa myös hyvin omia kokemuksiani). Organisaatiot eivät osanneet tulkita edes virustorjunnan antamia varoituksia tai havaintoja, joilla haittaohjelmien leviämistä olisi voitu ehkäistä jo alkuvaiheessa. Hyökkääjällä kesti yleensä vain päiviä saada kohde haltuun, kun kohteilla saattoi olla aukot huomaamatta viikkoja, kuukausia, jopa vuosia (voin hyvin jälleen vahvistaa asian). Windows oli odotetusti 85% osuudella ylivoimaisesti murretuin kohdejärjestelmä, mutta raportissa huomautetaan, että tietoturva-aukot ovat olleet sovellus, ei niinkään käyttöjärjestelmätasolla. Itse voisin kommentoida edellistä yksinkertaisesti niin, että ilman kaikkien haluamaa Windows työasemaa koko haittaohjelmarumba olisi täysin marginaalista, linux tai Mac ymäristöissä ei edelleenkään ole esiitynyt massiivisia epidemioita. Hyökkäysten kohteena oli tasavahvasti niin serverit (57%) kuin loppukäyttäjien laitteetkin (56%), raportin tekijät kuitenkin odottavat tulevaisuudessa mobiililaitteiden nousevan yhdeksi merkittäväksi kohteeksi. Verkkojen salakuuntelu oli lähes marginaalista, eli SSL suojaus näyttää purevan hyvin. Oletustunnukset - salasanat tai muuten hyvin helposti arvattavat kredentiaalit muodostivat 67% murroista pitäen samalla ikivanhan salasananarvaus- (bruteforce) hyökkäyksen edelleen voimissaan (52% murroista). Tästä ei voi todellakaan vetää muuta johtopäätöstä, kuin että tietoturvasaarnat taitaa kaikua kuuroille korville! Takaporttien hyödyntäminen muodosti suurimman murtoryhmän (73% tapauksista), mikä linkittyy hyvin läheisesti haittaohjelmien hyödyntämiseen, vastaavasti myös hyökkääjät pyrkivät aktiivisesti asentamaan itse kohteisiinsa takaporttihaittaohjelmia. Fyysisten laitteiden kimppuunkäyminen, esim. pankki- bensa- jne. automaattien skimmauslaitteet, oli hyvin vahvasti edustettuna ja edusti samalla selkeästi paikallisesti organisoituneen rikollisuuden hallitsemaa osa-aluetta. Muuten murtojen jäljet viittasivat vahvasti itäeurooppaan (65%) ja pohjoisamerikkaan (19%). Murtojen kohteeksi joutuneissa organisaatioissa oli havaittavissa selkeä siirtymä kohti helpompia kohteita, ts. pankkien ja rahoituslaitosten, vaikkakin edelleen vahvasti edustettuina (22%), osuus on putoamassa ja tilalle ovat tulleet kaikenlaiset ravintolat, kaupat, kioskit ja muut palvelut (yhteensä 65%).   

Lulz Security mellastaa, lukuisia tietomurtoja (Kesäkuu 2011)

Uutisten mukaan Lulz Security ryhmä on tunkeutunut CIA:n, Nintendon, Sonyn palveluihin, toisessa uutisessa Citibank verkkopankista vietiin asiakkaiden tietoja jne. jne. Uutisvirta senkuin jatkuu ja kaille näille löytyy yksi yhteinen piirre, hyökkäys on onnistunut "yllättävien tietoturvapuutteiden" vuoksi. Olen ainavain vakuuttuneempi siitä miten yksinkertaistakin tietoturvaa laiminlyödään räikeästi ja systeemejä ei tietoturvatestata. Kannattaa muistaa, että perinteinen auditointi on pelkkää dokumenttien syynäämistä ja sanahelinää, ellei järjestelmiä ole testattu kunnolla, ei tietoturvasta ole huolehdittu riittävästi.

Ministeriössä löytyi yli 150:ltä tietokoneelta vakoiluohjelma Ranskassa (IT-viikko 7.3.2011)

Uutisen mukaan Ranskan valtiovarainministeriössä paljastui poikkeuksellisen laaja vakoilutapaus, hyökkääjä oli päässyt sisään sähköpostin liitetiedostona lähetetyllä  haittaohjelmalla. Hohhoijaa...moneskohan tällainen organisaatio, tuhannes, kymmenestuhannes...? En tietoturva-asiantuntijana koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä millä innokkuudella organisaatiot, joiden pitäisi olla tietoturvavalveutuneita, perustelevat erään tietyn poikkeuksellisen haavoittuvan toimistojärjestelmän käyttöä ja luottavat virustojuntoihin tms. teknologioihin kuin hullu puuroon. En ole koskaan kuullut yhdestäkään laajamittaisesta vakoilutapauksesta, jossa kohteena olisi ollut Mac- tai Linux työpöytäratkaisut mutta pakkohan se on uskoa että tietoturva on pelkkää sanahelinää.

Verkkokauppojen ohjelmistovirheillä huijattiin lähes 300 000 € (HS 1.3.2011)

Uutisen mukaan kahdelta suomalaiselta verkkokauppayhtiöltä on huijattu yli 270 000 € harhauttamalla verkkokauppasovellusta luulemaan, että verkkopankkimaksu on maksettu asianmukaisesti kauppiaalle. Uutisen mukaan epäillyt yrittivät myös saada 26 000 € siirtoa kolmannelta yhtiöltä, mutta tämä ei onnistunut. Tämä tapaus on edustaa mielestäni kaikkein selkeintä tietorikollisuuden osa-aluetta, siellä missä raha tai suoraan rahaan rinnastettava ominaisuus, tässä hankitut maksamattomat tavarat, kohtaavat huolimattomuuden ja laadunvarmistuksen puutteet, syntyy aina kupruja. Tilaisuus tekee varkaan, eikä verkkomaailma ole todellakaan poikkeus. Ehkä  kauppiaat muistavat ensikerralla että asiantunteva haavoittuvuustestaus ei todellakaan ole rahan haaskausta, eikä palomuureista tai virustorjunnoista ole tällaisissa tapauksissa paljoa apua.

Tietoturvaguru Kevin Mitnick (Tivi nro 21, 10.12.2010)

Anteeksi mikä, tietoturvaguru?! Uutisen mukaan yleisö otti Kevinin vastaan kuin tähden ja riensipä Mikko H:kin jälleen kuvaan yhdessä tämän sankarin kanssa. Olen toisinaan ennenkin ihmetellyt näitä tietoturva-alan moraalikäsityksiä, mahtaisiko entinen pankkirosvo saada juhlitun sankarin vastaanoton pankkien turvallisuuspäivillä tai raiskaaja naisten turvallisuuspäivillä? Itse en edes pidä Keviniä hakkerina, vaan perinteisenä pesunkestävänä huijarina, joka esiintyi milloin minäkin kohteitaan huijatessaan. Kevin ja  muutaman muukin maailmalla vaikuttava "tietoturva-asiantuntija" on hyviä esimerkkejä siitä miten rikos kannattaa aina ja miten lämpimästi tietoturvaihmiset syleilevät juhlittuja sankareitaan.

Viruksesta tuli täsmäase (Talouselämä 29.10.2010 ja Stuxnet)

Uutisessa kerrotaan teollisuuden suljettuja järjestelmiä vastaan suunnatusta Stuxnet viruksesta ja kehuupa F-Securen Mikko Hyppönen tapausta jopa vuosikymmenen tärkeimmäksi haittaohjelmaksi. Mikon ennustajan lahjoista olen jo aiemmin saanut kokemusta, mutta nostaapa tämäkin "supervirus" jälleen kulmakarvojani ylöspäin, siis: muistitikkujen välityksellä vanhentuneisiin Windows (!!!!!) järjestelmiin leviävä virus joka osaa hyödyntää aiemmin tuntemattomia aukkoja. Otetaanpa pieni gallup: käsi ylös joka yllättyi siitä että vanhetuneesta (lue myös päivittämättömästä) Windows järjestelmästä on a) löytynyt ennestään tuntemattomia aukkoja b) virukset voivat levitä muistitikkujen kautta c) viruksen kohteena olivat tehtaat, joissa siis käytetään näitä päivittämättömiä ja usein vanhentuneita Windows koneita? Mikko toteaa vielä että  viruksen koodaaminen on vaatinut huippuosaamista, no jaa, ihan varmasti homma on suhteellisen vaikea teinille, jonka kokemus laiteohjauksesta perustuu lähinnä X-Box pelikonsolin veivaamiseen, mutta itsekkin teollisuuden sulautettuja ohjausjärjestelmiä 90-luvulla koodanneena en pitäisi tätä nyt mitenkään kummoisena koodaussuorituksena. Virus siis sääti Winkkarissa olevan ohjausjärjestelmän parametreja haluamallaan tavalla, ei siis todellakaan mitään koodauksen rakettitiedettä! Kokonaan toinen kysymys on, miten paljon knowhowta on tarvittu sen tietämiseen mitä parametreja pitää säätää ja  mihin suuntaan, siihen on todellakin tarvittu ydinlaitoksia- ja taajuusmuuttajia tuntevia insinöörejä. Artikkelissa  Fortumin  yritysturvallisuusjohtaja Juha Härkönen toteaa vielä miten teollisuusautomaatiojärjestelmät käyttävät samantyyppistä teknistä alustaa mitä toimistopuolella, mikä helpottaa haittaohjemien leviämistä. Otetaanpa jälleen pieni gallup: käsi ylös joiden mielestä tuo "saman tyyppinen järjestelmäalusta" on a) Windows b) joku muu? Kannattaisikohan jossain miettiä hiukan näitä arkkitehtuurivalintoja?!

Yhdysvaltojen apulaispuolustusministeri on paljastanut miten tehtiin pahin tietoturvahyökkäys USA:n armeijaa vastaan (tietokone.fi 27.8.2010)

Uutisen mukaan hyökkäys tehtiin siis kannettavaan liitetyllä USB muistilla, jolla oli haittaohjelma.  Apulaisministerin mukaan tapaus oli vedenjakaja, jonka jälkeen  tietoturvauhka ymmärrettiin uudella tavalla ja tietoturvaan on sen jälkeen panostettu tuntuvasti. Itse tulkitsen tämän niinpäin, että tietoturva on armeijan pojille ollut tätä ennen scifi elokuvien juttuja, eikä todellisuutta ole hahmotettu (tässäkään asiassa...). Kyseessä on ilmiselvästi ollut Windows merkkinen kone, XP tai jopa vanhempi, jonka päivitykset ovat todennäköisesti olleet tekemättä, päivitysten jakelu ei luonnollisesti ole noissa olosuhteissa helppoa. Päivitykset eivät ole tässä kuitenkaan se olennainen asia, koska haittaohjelma on todennäköisesti hyödyntänyt ns. Zero day exploittia. Vastaavasta syystä virustorjunnasta ei ollut juurikaan apua ja toisaalta sekin on vastavasti ollut todennäköisimmin päivittämättä, jos sellaista on edes käytetty. Jotta haittaohjelma on päässyt leviämään, on verkossa täytynyt olla myös Windows pohjainen palvelinympäristö, todennäköisesti päivittämätön sekin samoista syistä, haittaohjelmat kun eivät pysty leviämään tehokkaasti muissa kuin homogeenisissa järjestelmäympäristöissä (sama käyttöjärjestelmä, samat versiot, samat patch tasot, samat asetukset, samat asennetut ohjelmat jne.).  Mitä tästä siis jää jäljelle? Virusepidemia päivittämättömässä verkossa, jonka tietoturvallisuus on perustunut oletukselle fyysisen turvalisuuden pitävyydestä, ts. vihulainen ei edes pääse kosketuksiin ko. verkon kanssa, eikä kuitenkaan ole muistettu edes poistaa kannettavien USB liityntöjä?! Ei kuulosta minusta kovinkaan mystiseltä hakkeritapaukselta. Vastaava tilanne on hyvin tyypillinen esim. teollisuusympäristöissä, missä tuotannon tietokoneet ovat suljetussa omassa verkossaan,  useimmiten päivittämättömänä. Eräälläkin tällaisella tuotantokierroksella tökkäsin testinä USB tikun koneeseen kiinni, mutta hyvin meni, Win systeemi ei tunnistanut USB:tä.

Apple hakee patenttia mobiililaitteidensa vakoilusoftaan (fin.afterdawn.com 25.8.2010)

Uutisen mukaan  kansalaisten digioikeuksia puolustava EFF (Electronic Frontier Foundation) oli tuonut julkisuuteen Applen suunnitelmat päästä etäohjaamaan haluamiaan laitteita, mm. salakuuntelemaan, ottamaan kuvia jne. Lisäksi olisi mahdollista sulkea etänä ei toivottuja laitteita. Tämä uutinen ei todellakaan yllätä tai edes hämmästytä, mobiililaitteiden maailma on täydellisen valvontakontrollin alla. Kun muistaa millä innolla laitteisiin on tuotu Facebook, Twitter, sähköposti jne. kytkökset, saadaan jo kuvaa millaisesta vakoilupotentiaalista on kyse. Nykyään alkaa erittäin luottamuksellisissa neuvotteluissa olla jo vakio käytäntö, ettei neuvottelutilaan saa tuoda mitään mobiililaitteita, mikä onkin hyvin viisasta.

Pahat pojat vaanii verkossa (HS 9.8.2010)

Verkko on turvaton paikka, näinhän tietoturvaseminaareissa ja koulutuksissa on toitotettu jo vuosikymmenen ajan. Vähemmälle huomiolle tietoturva-asiantuntijoiden slaideissa on jäänyt se seikka, että Internetin nuuskijat ovat todennäköisimmin valtion leivissä ja nostavat kuukausipalkkaa. HS 9.8.2010 mukaan Arabian niemimaan viranomaisten halu päästä nuuskimaan puhelinten dataliikennettä on johtamassa rajoituksiin BlackBerry- älypuhelimen käytössä, koska niiden data kulkee kanadalaisten palvelimien kautta, mikä haittaa kovasti liikenteen salakuuntelua. Uutisen mukaan paikallinen teleoperattori Etisalat yritti jo aiemmin saada asiakkaitaan lataamaan BlackBerryynsä "päivityksen", joka paljastui (yllättyikö joku?) vakoiluohjelmaksi. Uutisessa mainitaan, että BlackBerryn valmistaja on jo tehnyt diilin viranomaisten kanssa useilla eri mantereilla, eikä luonnollisesti halua juuri puhua julkisesti tehdyistä sopimuksista. Vakoilukin on businesta ja mm. suomalainen Nokia on innokkaasti mukana teleliikenteen valvontamarkkinoilla. Siitä vain kehittelemään mobiilisovelluksia suoraan liiketoiminnallisiin järjestelmiin...

Eipä mennyt kuin muutama päivä kun tämäkin uutinen sai jatkoa. Intia asetti RIM:lle takarajaksi elokuun loppuun päästä valvomaan kaikkia BackBerryn palveluja terrorismin torjunnan siivellä. Mahtaisi Orwellia harmittaa jos eläisi, ettei tullut itse keksineeksi omaan romaaniinsa tuota kaiken mahdollistavaa mahtiselitystä. Kuinkakohan monta ihmishenkeä säästyisi, jos samalla innokkuudella torjuttaisiin vaikka lukutaidottomuutta, nälänhätää, kulkutauteja, aliravitsemusta...

Digitoday uutisoi 30.8.2010 Nokian tehneen Intian viranomaisten kanssa sopimuksen pääsystä lukemaan asiakkaiden Nokia Messaging- sähköpostiliikennettä. Viestiliikenteen luottamuksellisuus ei busineksien edessä paljoa paina.

Hieno virka YK:ssa, EU:ssa, kansainvälisissä tehtävissä, mikä onnen potku... (HS 9.6.2010)

Nigerialaiskirjeet osa II: liian luottavainen maksaa aina. Kovan linjan huijarit ovat huomanneet, ettei tavallinen "one million dollars in Nigerian Bank" oikein pure ja ovat päätyneet tekemään hiukan taustatyötä potentiaalisten uhrien ja sopivien tarinoiden kehittämiseen. Tarjolla on hienoa virkaa ulkomailla asiaankuuluvine taustatietoineen, kunhan vain hakija maksaa tehtävään nähden vaatimattoman pikku muodollisuuden ensin alta pois jotta rekryprosessi pääsee eteenpäin. Kunnon kusetukseen riittää kun huijarilla on sopivasti taustatietoa, jolla saa huijattavan luottamuksen: huijari kuuluu sisäpiiriin, on tutun tuttu,  uskottava tarina/yksityiskohtia, jne. Sitten tarvitaan ripaus uhrin ahneutta yhdistettynä sopivaan sinisilmäisyyteen ja huijattavan skouppiin juuri sopivan tuntuiseen kultapossuun, joka on melkein käden ulottuvilla. Kunnon kusetuksessa on siis oltava  mukana realismia, vaikka tuntuu tämäkin vaatimus olevan välillä kovin liioiteltu, vai mitä tuumaavat WinCapitaan rahojaan sijoittaneet? Loppu meneekin sitten tuttua kaavaa, huijattavaa vedätetään riittävästi, jotta kultapossu täyttää mielen ja sammuttaa järjen valon, raha vaihtaa omistajaa, huijari häviää kuin tuhnu saharaan ja huijattu ihmettelee miten tässä nyt näin kävi kun minä olen niin järkevä ihminen. Tätä kysymystä mahtanee pohtia eräskin entinen kenraali.

Kotirouvat hakkeroivat 100 000€ puheaikaa (IL 7.5.2010)

Kaksi Leppävirtalaista kotirouvaa on syytteessä ilmaisen puheajan lataamisesta prepaidliittymään teleoperaattori Elisalta. Uutisen mukaan huijaus onnistui Elisan nettisivuilla olleen tietoturva-aukon (!) vuoksi. Toinen naisista oli huomannut puheaikaa maksaessaan, että maksusivua uudelleen käyttämällä sai ladattua puheaikaa rajattomasti. Naiset latasivat puheaikaa myös tuttavilleen. En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa,  onkohan Elisalla kukaan kuullut tietoturvatestauksesta? Angstiset teinit, eli ns. kriptipennut on saaneet vakavan haastajan kotirouvista taistelussa Internetin herruudesta, jään odottamaan maajussien vastaiskua.

Virus vai virustorjunta? (HS 23.4.2010)

Näyttäisi iloinen Windows käyttäjä päätyvän kummassakin tapauksessa samaan lopputulokseen, kone menee jumiin ja sitä ei saa enää edes käynnistettyä. Uutisen takana on tietysti viimeaikojen menestyksekkäin virusepidemia eli McAfeen viruspäivitys, joka iski kyntensä  svchost.exe nimiseen XP:n systeemitiedostoon. HS:n mukaan ongelmia oli mm. TeliaSoneralla, Systembolagetissa, New Yorkilaisessa sairaalassa ja HS:llä itsellään. Ei voi kuin ihmetellä sitä rahan, ajan ja vaivan määrää mitä Winkkarin kaikenlaisien (tietoturva)ongelmien kanssa painimiseen menee, eikä kynnys etsiä vaihtoehtoja tunnu ylittyvän koskaan?

Olin 6.5.2010 Sophoksen sponsoroimassa tietoturvatilaisuudessa, jossa luennoitsija kiivaasti varoitteli etteivät Mac ja Linux käyttäjät ole turvassa, kunhan haittaohjelmien tehtailijat kohdistavat huomionsa heihin. Hohhoijjaa, taitaa olla jo kymmenen vuotta siitä kun kuulin tämänkin väitteen ensimmäistä kertaa, taidan ehtiä eläkkeelle niitä linux haittaohjelmaepidemioita odotellessa.

Älypää pelisivustolta varastettu 120 000 käyttäjän tietoja (Yle 23.3.2010)

Hohhoijaa...yllättyikö joku?! Niin alkeellisia tietoturvamokia tehdään jatkuvasti, että toisinaan tuntuu koko tietoturvasta paasaaminen menevän totaalisesti yli Web kehittäjien käsityskyvyn. En edes ehtinyt päivittää tätä listaa edellisen itähelsinkiläisen kahvilan luottokorttitietojen varastamisen yhteydessä, kun jo tämä uusi reikä pääsi otsikoihin. Ohessa pieni poiminta keskusteluista murobbs.plaza.fi palstalta, jonka allekirjoitan sataprosenttisesti:

"ps. ylläpitäjät
nyt olisi aika tarkistaa xss/sql turvallisuus näiden tapauksien johdosta. Ja ne passut suolataan saatana, käsittämätöntä että plain textinä menee tietokantaan."

Suomi24 liittyi hetkeä myöhemmin tähän onnellisten korkattujen- ja käyttäjätunnukset menettäneiden saittien joukkoon, salasanat eivät sentään olleet tällä kertaa selväkielisinä. Samoihin aikoihin alkoi netissä liikkua korkattuja Facebook tunnareita, joiden yhdeksi alkuperäksi epäillään näitä em. tietomurtoja. Eikö tosiaan kannattaisi satsata pieni summa säännönmukaiseen haavoittuvuustestaukseen?!

107,5 miljoonaa euroa kavaltanut IT johtaja sai seitsemän vuoden tuomion (KS 19.6.2009)

Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi tanskalaiselta IT-Factory firmalta jättisumman kavaltaneen Stein Baggerin tuomiosta. Bagger oli tullut firmaan henkilökohtaisesti esittelemään itseään ja huippuluokan CV:tään, niin että mies palkattiin samantien talousjohtajaksi. Eipä tullut kenellekään edes mieleen tarkistaa sulavapuheisen nuoren komeetan esittämiä taustatietoja, jotka olivat täyttä sontaa niin tutkintopapereita, kuin työkokemustakin myöten. Bagger otti jossain välissä pienet hatkat, piilotti rahat ja ilmoittautui poliisille, rahojen kätköpaikkaa hän ei koskaan sanonut. Aika mukavat eläkepäivät herraa odottaa arviolta noin viiden vuoden lepäilyn jälkeen, se tekee siis  noin 21,5 miljoonaa euroa kipurahoja per istuttu vuosi. TIVI Tietoviikkoa 18.6.2009 lukiessa tuntuu jälleen tietoturvaihmisiltä kadonneen olennaisuuden taju, kun näyttävästi otsikoidaan "Työntekijä on yhä suurempi turvariski" ja tekstissä viitataan kaikenlaisiin salaustuotteisiin, pääsynvalvontoihin, henkilöstön nettisurffailuun jne. En väitä, etteikö perusasioiden tulisi olla kunnossa, mutta väitän vahvasti että tietoriskien ainainen toitottaminen viittaamalla ruohonjuuritason työntekijöihin kadottaa olennaisuuden tajun siitä missä ne suuret kuprut syntyy.   

Pahat pojat vaanii verkossa (HS 13.6.2009)

Tietoturva-asiantuntijat eivät ole taaskaan olleet väärässä, pahat pojat vaanii verkossa. Tällä kertaa asialla on ollut Norjan puolustusvoimien turvallisuuspalvelu Fost, jonka mielestä Norjan  hallitus ja kuningas Harald muodostavat uhkan Norjan turvallisuudelle ja heidän nettiliikennettään tulee vakoilla. Turvallisuuspalvelua ei ole paljoa hidastanut moisten operaatioiden laillisuuden miettiminen, mutta niinhän sitä maailmalla tehdään kaikenlaista kansallisen turvallisuuden nimissä, ties vaikka löytyisi terrorismi kytkentöjä tai jotain.    

Nokian älypuhelimet lähettävät käyttäjän sähköpostisalasanat ja käyttäjätunnukset Nokialle (IT viikko 17.4.2009)

Aloitin tämän sivun muutama vuosi sitten Sony BMG:n rootkitin aikaan ja ennustin ettei tietoturva-aukot maailmasta vähene valmistajien kaikessa hiljaisuudessa ratkaisuihinsa lisäämien valonarkojen ominaisuuksien takia ja osataanhan sitä näköjään Suomessakin. Tässä tapauksessa takana voi olla vaikka "viranomaisyhteistyö" eri maissa Yahoon tyyliin tms. Mitähän muuta luurista löytyy, mitä ei manuaalissa kerrota? 

Yli sataan organisaatioon murtauduttu (Yle pääuutislähetys 29.3.2009)

Yle uutisoi näyttävästi tietomurtosarjasta, jonka kohteeksi oli joutunut lukuisia eri organisaatioita ympäri maailmaa mm. Tiibetiläisten Dalai Laman organisaatio tms. ja jäljet johtivat Kiinaan. Netistä löytyy julkisia raportteja ko. tapauksesta  esim. Cambridge Technical Report 746, UCAM-CL-TR-746 tai Tracking Ghost Net, Investigatiing a Cyber espionage network, Information warfare monitor March 29, 2009. Tiivistäen voisi todeta että ei ainakaan tietoturvakonsulteilta ole työsarka lopussa:

* Räikeitä tietoturvalaiminlyöntejä kohdeorganisaatioissa (heikkoja salasanoja postilaatikoissa, luottamuksellisien dokumenttien makailu suojaamattomana paikallisen koneen levyllä, puutteelliset päivitykset, puutteita virustorjunnassa jne. jne.)

* Useat kohdeorganisaatiot eivät edes huomanneet joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi, vaikka hyökkääjät mellastivat täysin avoimesti ilman minkäänlaista jälkien peittelyä

* Luotettiin täysin sähköpostiin (=availtiin mitä tahansa liitetiedostoja) kun meili näytti tulevan luotetulta taholta

* haittaohjelmien leviämisen kanssa meni heti kädet suuhun, eikä ongelmia saatu rajattua

Listaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka, kaiken takana tietysti Winkkarit ja Outlook joiden murtaminen ja täydellinen haltuunotto sujui käden käänteessä. Hohhoijaa...niin helppoa hyökkääjillä on ollut, että aivan varmasti näihin organisaatioihin on murtauduttu jo aiemminkin, he eivät vain silloin ole vielä huomanneet sitä. Kannattaisikohan käyttää vaikka salausta, vaikeammin murrettavissa olevia ympäristöjä Winkkarin sijaan ja sijoittaa vaikka muutama ropo kunnon tietoturva-asiantuntijaan.   

Pokeritähti Patrik Antoniukselta huijattiin 500 000 € (iltasanomat.fi 18.2.2009)

Tunkeutuja pelasi netissä maailmanluokan pelaajia vastaan ja pyysi heitä MS Messengeriin keskustelemaan kanssaan, mesen kautta hän sai ujutettua troijalaisen vastustajiensa koneelle ja näki heidän korttinsa, eikä Patrik ollut suinkaan ainoa huijattu. Jäätyään kiinni huijauksesta, tunkeutuja katosi jäljettömiin rahat mukanaan. Huh, tämä tapaus ansaitsee mielestäni kiistamattoman ykköspaikan nettirikollisuuden kategoriassa: 1) kohdistettu hyökkäys 2) mukana annos social engineeringia 3) Hyödynnetään ovelasti tietoturva-aukkoja 4) huijaus onnistuu ja tekijä pääsee vielä rahojen kanssa pakoon. Tapaus tuo vahvasti mieleen hakkerien elävän legendan Kevin Mitnickin, Patrik ja muut kumppanit maksoivat todella kovan hinnan Windows uskollisuudestaan.  

Top 6 verkkohuijaukset (kauppalehti.fi 10.2.2009)

Tässäpä nämä:

1. Olet voittanut palkinnon

2. Lottohuijaus

3. Nigerialaiskirjeet

4. Tee maksusta töitä

5. Sijoitushuijaus

6. Identiteettivarkaus (Facebook, Linked In tiedot)

Krooh pyyh...tässäkö tosiaan nettihuijareiden paras A-ryhmä? Jo pelkästään Spam suodattimeni pudottaa viisi ensimmäistä ja kuudennellakin on kohtalaisen vaikea saada mitään rahanarvoista hyötyä irti. En oikein pidä Wincapitaakaan mitenkään lahjakkaana tapauksena, kymmenien tai satojen prosenttien voittoja kun ei ole olemassa, jos olisi muutkin tekisivät samaa businesta. Jään siis vielä odottamaan oikein kunnon nettikusetusta.  

Logica joutui häätämään verkkomatoa (Tivi 16.1.2009)

Yhtiön Windows toimistoverkkoon pesiytyi mato jota jouduttiin häätämään ja samalla nuhtelemaan F-Securen torjuntaohjelmistoa. On tämä vaan mielenkiintoista tämä tietoturva-ala, autuaaksi tekevä pyhä lehmä on aina ollut virustorjunta, mantraa ovat hokeneet niin kirjat, konsultit kuin mediakin, mutta kuinkas kävikään ja kukaan ei taatusti edes ihmettele miksi käytössä on sellainen järjestelmä joka ei pysy kuosissa edes kolmannen osapuolen rahalla maksetuilla tuotteilla? Ai niin, linuxini ei edelleenkään edes tarvitse virustorjuntaa, siinä tietoturvallisuus ja TCO kustannus lyövät kivasti kättä yläviitosella.

Microsoft julkaisee 17.12.2008 hätäpäivityksen Internet Explorer selaimen tietoturva-aukkoon

Kyseessä on kolmas hätäpäivitys kahden vuoden sisään, kyllä taas mieltä lämmittää alla hyrräävä linux, toisaalta miljoonat kärpäset eivät voi olla väärässä, scheisse on pakko olla hyvää.

Saksan hallitus hyväksyi poliisille oikeudet kotitietokoneiden etäurkintaan (HS 4.12.2008)  

Saksan hallitus on antanut poliisille oikeudet mm. yksityishenkilöiden tietokoneiden etäurkintaan terrorismin torjuntaa varten (yllätys). Mielenkiintoiseksi asia menee kun pohditaan miten tämä etäurkinta käytännössä toteutetaan? Onko Windowsissa jo valmiina kätevä "etäurkinta toiminnallisuus" vai ryhtyykö Saksan poliisi palkkaamaan hakkereita kehittämään haittaohjelmia ja uusia takaportteja vai ryhdytäänkö rahoittamaan pimeiden markkinoiden haavoittuvuuksien kauppaa ostamalla takaporttikoodit ja tiedot suoraan hakkeriryhmiltä? Lisäksi suurin osa kotikäyttäjien ISP:eistä tarjoaa osoitteet DHCP:llä, eli millä poliisi varmistuu kenen koneeseen he meinaavat  milloinkin murtautua? Vastaanpa itse osittain: jep, Winkkarissa on etäurkintaan tarvittavat toiminnallisuudet olemassa ja suomalaisetkin viranomaiset ovat jo käyneet opissa uusista mahdollisuuksista, ai hämmästyikö joku?!

Amerikkalaisen roskapostittajan sulkeminen verkosta vähensi merkittävästi roskapostia suomessa 

Itse huomasin tämän todella konkreettisesti, roskaposti väheni noin neljäsosaan normaalista! Tässä laajasti uutisoidussa tapauksessa saatiin siis vihdoin McColo niminen palveluntarjoaja suljettua verkosta. Amerikkalaiseen "business etiikkaan" kuuluu periaate, että rahaa saa tehdä keinolla millä tahansa ja ei siis ihme ettei tätä ja lukuisia muita vastaavia tahoja ole saatu aiemmin pois verkosta vaikka roskapostittajat ovat taatusti tiedossa. Tietoturvapiireissä on vuosia puhuttu epämääräisistä itäeurooppalaisista rikollistahoista yms. ja onpa Hannu H. Kari ennustanut internetin romahdustakin vuodelle 2006, taustalla on pitkälti kuitenkin iloiset amerikkalaiset busineksen pyörittäjät nerokkaine liikeideoineen. Symantec julkisti 25.11.2008 laajasti uutisoidussa tutkmuksessaan tietoja identiteetti- ja luottokorttitietokaupasta ja niin ikään totesi businesta johdettavan Pohjois-Amerikasta käsin.      

Linus Torvalds arvostelee tietoturvasirkusta (Digitoday 16.7.2008) 

Linus suomii kovin sanoin tietoturvapiirejä tietoturvabugien hehkuttamisesta ja nostamisesta elämää suuremmiksi asioiksi. Linus on mielestäni kommenteissaan täysin oikeassa, tietoturva-alalle pätee mitä suuremmassa määrin slogan "Image is everything". Tietoturva-ala pyrkii julkisuutta hyödyntämällä alleviimaamaan omaa tärkeyttään ja varmistamaan businekset. Itse olen huomannut Hypen vaikutuksen myös niin päin että normaalia tietoturvatyötä, kuten systeemien huolellista ylläpitoa, aliarvostetaan ja kuvitellaan tietoturvan olevan vain rahalla ostettava tuote.       

Ahvenanmaalainen mies sai ehdotonta vankeutta peliyhtiö Paf:in huijauksesta (Metro 5.6.2008) 

Tämä on mielestäni kaikkein parhaiten uuden ajan tietoyhteiskunnan tietoturvariskejä kuvaava tapaus. Espoolainen mies huomasi virheen peliyhtiön järjestelmässä, kun tililtä toiselle siirrettyä rahaa ei veloitettukaan siirretyltä tililtä. Miehen onnistui myös saada selville missä kulkee peliyhtiön omalle tilille siirrettävien voittovarojen hälyytysraja ja siirsi rahoja itselleen juuri tämän rajan alle menevissä 9000 € erissä. Parissa päivässä rahaa pelitille siirtyi miljoona ja pienessä hetkessä omallekin tilille puoli miljoonaa. "Ahneella on paskainen loppu" sanoo vanha kansanviisaus ja niinhän tässäkin häkki heilahti. Tapaus kuitenkin kertoo siitä, miten rahaa tai rahaan rinnastettavia oikeuksia käsittelevien järjestelmien määrä kasvaa ja niitä löytyy jo muitakin kuin perinteinen nettipankki.    

Kelan verkkopalvelu avasi asiakkaalle sivullisen tiedot (HS 20.5.2008) 

Erittäin mielenkiintoinen tapaus ja osoittaa jälleen kerran, että sähköisiin palveluihin on syytä toteuttaa tietoturvatestausta. Valtava käyttäjämäärä (tässä 1,5 milj. kertaa 2007), vuosien käyttökokemus (avattu 2004) tai se ettei mitään oltu tähän saakka havaittu takaa loppupeleissä mitään.

Tähän Kelan tapaukseen tuli mediassa myöhemmin lisätietoa, jonka mukaan toisen pankin normaalit käyttäjätunnukset olisivatkin olleet samaan aikaan myös toisen pankin aivan toisen asiakkaan Kela tiedot avaavia tunnuksia. Käyttäjä siis oli käyttänyt normaalisti listalla seuraavana olevia tunnuksia, mutta klikannutkin vahingossa väärän pankin logoa, jolloin väärä sessio avautui. Ottaen huomioon asiantuntijoiden ilmoittamat todennäköisyydet tällaiseen sattumaan, on tapaus aika uskomaton.   

F-Securen Linux security 7.00 ohjelma vaarantaa käyttäjän koneen (IT Viikko 16.5.2008)

Tämä on jo toinen kerta kun F-Secure pääsee tälle listalle. Olen jotenkin aina ollut siinä uskossa että virushemmot tietävät koodauksesta melkein kaiken, onhan osa viruksista mitä loistavinta koodausosaamista. Eipä taida osaaminen kuitenkaan riittää laadunvarmistukseen ja testaukseen saakka. Jälleen totean, että jos F-Securellakin pääsee tämän tasoisia mokia läpi, mitä "laatua" on perusbulkkituottajien koodi? Ai niin, kaupallista koodiahan ei saa arvostella, sika säkissä kun on monen mielestä laadun tae avoimeen verrattuna. 

Netin sijoitusrinki Wincapita katosi rahoineen jäljettömiin

Tämä on mielestäni aivan loistava esimerkki ihmisten kusettamisen siirtymisestä nettiin. Nigerialaiskirjeet ovat kivikautta, nyt toimintaa jatketaan ja uskottavuutta luodaan riittävän pitkään, jotta potti ehtii kasvaa tarpeeksi, "image is everything" on joku viisas joskus lausahtanut. Tässä oli kyseessa vanha tuttu pyramidihuijaus yllättäen panamalaiseen veroparatiisiin rekisteröidyn yhtiön voimin. Uusia yrittäjiä uusin konstein tulee varmasti, ilmaisiin lounaisiin uskovia kun riittää aina     

Sampopankin järjestelmäuudistus pääsiäisenä 2008

Tälle surkealle sähläykselle kuuluu ehdottomasti vuoden tietoturvakukkanen palkinto:

  • Emoyhtiön alustassa alkeellisia tietoturva-aukkoja, joiden on julkisuudessa sanottu olleen siellä jo vuosia
  • Pankin verkkosivut nurin
  • Vääriä ja tai puuttuvia tilisiirto- ja saldotietoja
  • Vääriä veloituksia tileiltä
  • Vääriä velkasitoumuksia
  • Vääriä selitetekstejä tilitapahtumissa
  • Pankkikortit lakkasivat toimimasta
  • Tilejä katosi asiakkaiden näkyviltä
  • Tilille tulleiden maksujen suorittajien tietoja katosi

Oman surkuhupaisan lisänsä "uudistukseen" toi vaatimus asiakkaille, että näiden on hommattava uudet PC:t ja asennettava Java kikkulat, jotta koko hässäkkä edes toimisi. Yllättäen lukuisat ei Win käyttäjät firefox tms. selaimineen törmäsivät ongelmiin. Kaiken kruunasi pankin tiedotuslinja, jossa ensin haukuttiin asiakkaat, kun nämä tukkivat uudet hienot järjestelmät yrittämällä käyttää niitä ja kiistettiin muut ongelmat. Huh, onneksi en ole asiakas.

Tätä kirjoittaessa Sampopankin ongelmat ovat jatkuneet jo melkein kolme viikkoa. Härdelliä lisäsi vielä ke 9.4 sattunut tietoliikennelaitevika, jonka seurauksena pankkikortit lakkasivat toimimasta. Koko operaatiolla tavoitellaan 80 miljoonan säästöä IT kustannuksissa. Halvalla ei saa hyvää on joku joskus todennut, saapa nähdä miten tämä tarina päättyy.

Elokuun lopussa Sampopankilla on edelleen teknisiä ongelmia ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pankki menetti n. 30 000 asiakasta. Toivottavasti joku sisäpiiriläinen uskaltaa joskus kirjoittaa kirjan tästä IT projektikukkasesta.      

Ruotsissa yritettiin pankkiryöstöä tietokoneen kauko-ohjaimella (HS 31.1.2008)

Ryöstöä yritettiin pankkivirkailijan työpöydän alle kiinnitetyllä kauko-ohjaimella, virkailija kiinnitti asiaan huomiota, kun hiiri liikkui ruudulla itsekseen ja nykäisi virrat koneesta. Tässä oli jo mielestäni jonkin verran nettiryöstön yritystä, rosvot eivät vain osanneet koodata ja yrittivät tällaista näppis - hiiri - kuvaruutu - kaappausta   

Meklari aiheutti 4,82 miljardin tappiot ranskalaispankille (012008)

Sanotaan että erehtyminen on inhimillistä ja todelliseen emämunaukseen tarvitaan tietokone, sopivasti oikeuksia ja pikkunäppäryyttä. Taitaa tämä tapaus periä vankkumattoman munausten kärkipaikan, vaikka toisaalta näitä meklarien pikku töppäyksiä tuntuu sattuvan, joten eihän sitä koskaan tiedä. Vai vieläkö joku muistaa Nick Leesonin ja Bearings pankin? On se vaan tietoturva ihmeellistä ja tämäkin pankki on taatusti auditoitu moneen kertaan

Teliasonera hukkasi 300 000 tuhannen asiakkaan sähköpostit (012008)

Löytyy korkean käytettävyyden palvelinfarmia, spammisuodatusta, kulunvalvontaa, henkilöiden taustaselvityksiä, verkonvalvontaa, palomuuria ja vaikka mitä tietoturvahilavitkutinta. Ja koko homma romahtaa, kun sattuu niinkin ihmeellinen tilanne, että työntekijä sattuu vaihtamaan hommia. Taitaa olla vähän niin kuin ruotsalainen jauheliha, näyttää paketissa hyvältä.

PDF tiedostoissa vakava haavoittuvuus (092007)

Vaikka sitä on kuinka kyyninen hyvänsä, niin näköjään sitä aina joutuu tarkistamaan omia oletuksiaan. Uskoin itsekkin tähän saakka, että Adobe olisi älynnyt pitää PDF:n puhtaana ShellExecute() tyyppisistä toiminnallisuuksista, joilla joidaan kutsua ulkoisia ohjelmia, mutta ei sitten näköjään. Toisaalta voihan tässä vierittää teknisen syyn Mikkisoftan niskaan, koska sen funktio suorittaa iloisesti PDF:ltä saamiaan URI(mailto:test%../../../../../../../../windows/system32/... tyyppisiä komentoja mielestään validina URL:ina. Tämäkin bugi on niin triviaali, että se on taatusti ollut kovien poikien tiedossa jo pitkään, ammattilainen olisi löytänyt tämän pystymetsästä lähtiessäänkin parissa päivässä. Muutama vuosi sitten Blackhat paneelissa hakkerit arvelivat yhteen ääneen, että jokainen julkiseksi tullut reikä on ollut vähintään vuoden pienten piirien tiedossa ja julkisuus koittaa vasta sitten, kun pieni piiri on kasvanut jo liian isoksi ja ao. tiedosta on tullut bulkkia

Pahat pojat verkossa

IT-viikko uutisoi 27.9.2007 miten ruotsalainen torrent tracker Pirate Bay on tehnyt rikosilmoituksen verkkohyökkäyksistä sitä vastaan. Ilmoituksen mukaan hyökkäysten takana ovat olleet mm. Twentieth Century Fox, Emi music, Universal Music Group, Universal Pictures jne. jne. Kaikissa viimevuosien tietoturvaseminaareissa asiantuntijat ovat yhteen ääneen kertoneet, miten hakkerointi on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi. Jep näinhän se on ja palkkaahan siitä pitää saada, työnantajan nimi on vain ehkä jotain muuta, mitä edellisissä seminaareissa on maalailtu. Eräissä tulevaisuuden kriisienhallintaa käsittelevissä artikkeleissa on arveltu konfliktien muuttuvan yhä enemmän oikeuksien omistajien ja suuryhtiöiden sodaksi niiden puolustaessa globaaleja taloudellisia etujaan, taitaa sota verkossa olla jo alkanut

Nettisodankäynnin alkamista kommentoi mm. Jyrki Kasvi Blogissaan 6.1.2008

Suuri on kaunista tietototurvamarkkinoilla 2007

Tietoturvaa halutaan edelleen ostaa valmiina laitteena, jonka voi asentaa ja unohtaa, nice and easy, plug'n'play. Tietoturvamarkkinat on suuriin päin, isot asiakkaat ovat valmiita maksamaan helposti suolaisia hintalappuja plus vuosiluontoiset tukimaksut tms. päälle saadakseen markkinoiden suurinta ja kauneinta. Asiakkaat haluavat maksaa saadakseen: 

  • Mielikuvat siitä, että kaikki voitava on nyt tehty parhaiden käytäntöjen mukaan ja voidaan nukkua yö rauhassa 
  • Vastuun siirto, eli mahdollisissa tietoturvatapahtumissa voidaan vierittää syy ao. ratkaisuille ja niiden toimittajille ja vedota edelliseen täplään 
  • Mielikuva siitä, miten paljon voisi sattua ellei olisi tätä xyz ratkaisua (näin perustellaan TCO) 
  • Kallis on pakko olla hyvä, eli mielikuva siitä, että ratkaisu tekee kaiken sen, mitä myyntitykki on luvannut 

Näillä markkinoilla keisari saa olla rauhassa ilman vaatteitakin, mielikuvat kun ovat todellisuutta tärkeämpiä. Harvassa paikassa edes kiinnostaa missä tietoturvatasolla oikeasti mennään ja tällaisien investointien jälkeen kiinnostaa vielä vähemmän, tietoturva kun on nyt kerralla hoidettu

Ernst & Youngille raskaat syytteet veronkierrosta (HS 31.5.2007)

Aikaisemmin syytettyjen penkillä istui KPMG, joka selvisi pälkähästä maksamalla satojen miljoonien sakot amerikkalaisille syyttäjäviranomaisille, nyt samasta luovan kirjanpidon konsultoinnista on joutunut käpälälautaan Ernst & Young. Aika vekkuleita nämä suuret kirjanpidon ja riskienhallinnan ammattilaiset ja oli selityksetkin aivan omaa luokkaansa "me tehtiin kun kaikki muutkin teki", jep jep. Ai mitenkä tämä liittyy tietoturvaan? Samaiset yhteisöt tienaavat tolkuttomia summia myymällä SOX (Sarbanes Oxley Act) kontrollien ja valvontajärjestelmien konsultointia, joilla vilpit pitäisi saada kiinni, toinen paikka kiinnijääntiin on tietysti tilintarkastus, jota yllätys yllätys tekevät jälleen samat tahot. Piiri pieni pyörii

Suomalaiselle rakennusfirmalle yli sadan tonnin rapsut ohjelmistopiratismista (Taloussanomat 24.5.2007)

Tietoriskien hallintaa tai tässä tapauksessa pikemminkin hallitsemattomuutta tämäkin. Hyvä homma, mitä tarkemmin lisenssirikkeitä valvotaan, sitä enemmän alkaa yrityksiä kiinnostamaan lisenssivapaat vaihtoehdot, kuten Open Source. Monessakohan paikassa on edes laskettu, mitä pelkkä hallintakoneisto siitä, että osataan maksaa oikein maksaa?

KPMG:n selvityksen mukaan väärinkäytöksiin syyllistyy lähinnä ylin johto (HS 22.5.2007)

Uutisen mukaan ylin johto on takana yli 60% yrityksissä ilmenevistä rötöksistä ja yleisin rötös on varojen väärinkäyttö tai kavallus. Niinpä niin, tietoturvapiireissä työntekijää on pidetty jo vuosia suurimpana uhkana työnantajalleen, on vaadittu oikeutta sähköpostien lukemiseen, Internet surfailun seurantaan, valvontakameroihin ja kehitetty jos jonkinlaista teknistä seurantasysteemiä. Olin itsekkin hetki sitten seminaarissa, jossa amerikkalainen forensics asiantuntija kertoi, miten esimerkiksi Firefox selaimen käyttö IE:n sijaan voi olla todiste yhtiön policyn vastaisesta toiminnasta. Onkohan puurot ja vellit menneet jossain kohtaa vähän sekaisin?

Hajautettuja palvelunestohyökkäyksiä suomalaisille palvelimille (2007)

Media innostui tästä tapauksesta oikein tosissaan. Rustasivatpa toimittajat uutisia, joissa hyökkäyksen kohteeksi joutui sellaisiakin palvelimia, joissa oli normaaleja huoltokatkoja. Kyseessä on tahallinen toiminnan häirintä ja sinänsä rikollinen teko, joka pitää ilman muuta tutkia ja saada loppumaan. Toisaalta voi myös pohtia pitääkö julkinen WWW sivusto olla jatkuvasti 24/7 saavutettavissa? Eräs administraattori pohti asiaa tähän tapaan "Netissä joskus vähän myrskytuuli puhaltaa, mutta kun odotellaan tovi, niin taas aurinko paistaa". Näissä hyökkäyksissä ei päästy sisälle minnekään, ei saatu rikki mitään, eikä kohdepalvelimille ole annettu muutenkaan mitään 24/7 palvelutakuita, joten voi pohtia miten suuresta uhkasta yhteiskunnalle loppujen lopuksi oli kyse

Hovin tuomiot Soneran teleurkintajutussa

Aika monessa organisaatiossa on venytelty omia laintulkintoja tietoturvallisuuden nimissä. Onneksi tämä tapaus muistuttaa jälleen mieliin, että laki on ainakin suurinpiirtein sama kaikille, vaikka kuinka tekisi mieli tai olisi korkea asema

Ruotsalaiset urkkijoina

Vanha slogan Internetistä turvattomana paikkana sai taas uutta pontta, kun Ruotsin nerokas porvarihallitus päätti suuressa viisaudessaan laatia lain, joka sallisi sotilastiedustelulle luvan salakuunnella kaikkea rajat ylittävää viestiliikennettä. Esitys sai yllättäen vastustusta mm. Suomesta, jonka käytännössä kaikki ulkomaanliikenne kulkee Ruotsin kautta. Onpa iso osa kotimaisista sähköpostipalvelimistakin lahden takana. Esitystä sittemmin kommentoitiin, että eihän me nyt Suomalaisia seurattaisi, vaan terrorismia ja kansainvälistä rikollisuutta (no jopa oli taas yllättävät perustelut!). Asiaan tuo oman kivan jännittävän lisänsä se, että valtuudet olisivat huomattavasti laajemmat kuin poliisilla, jonka toimenkuvaan sentään rikollisuuden torjunta kuuluu ja poliisilta edellytetään yleensä oikeuden päätöstä tai vastaavaa perustetta valvontatoimiin. Toinen Ruotsalaisten perustelu on kanssa ollut aika erikoinen "onhan me näitä kuunneltu ennenkin", lausumia on tosin jälkeenpäin vedetty hieman takaisin. Onneksi laki jäi lepäämään, mutta eipä taida yksityisyydensuojasta olla enään paljoa jäljellä

Poliittiset piirit hakkeroimassa

Missä vain puutteelliset suojaukset, näppäräsormiset nörtit ja kiinnostava informaatio kohtaavat, alkaa näköjään tapahtua. Ensin ehtivät ruotsalaiset kunnostautua hakkeroinnin saloissa, vaan eipä mennyt kauaakaan, kun meikäläiseenkin poliittiseen peliin ilmestyi uusia tiedonhankintatapoja (HS 16.9.2006). Vanha rikosturvallisuuden ohje sanoo, että tilaisuus (= huono suojaus), pieni kiinnijäämisen riski (=vähintäänkin oletus puutteellisesta teknisestä valvonnasta) ja motivaatio (=informaatio on riittävän houkuttelevaa) kumuloituu helposti ajatuksista teoiksi. Pohdinnan paikka on puolestaan se, mitkä edellisistä muuttujista on sellaisia joihin kunkin organisaation tietoturvahallinnassa kannattaisi kiinnittää huomiota, jälkipyykki kun on keskimäärin paljon ikävämpää, kuin ennaltaehkäisy

Nokia urkki 418 henkilön sähköpostia (Digitoday)

Tietoturvaihmiset ovat jo vuosia saarnanneet siitä, miten Internet on turvaton paikka, totuus on kuitenkin taas tarua ihmeellisempää. Suurimman tietoturvauhkan ovat muodostaneet organisaatiot itse epämääräisillä "tietoturvaselvityksillään". Jostain ihmeellisestä syystä tietoturvasektorilla työskentelee paljon sellaisia henkilöitä, jotka surutta ajattelevat olevansa lain ja hyvien tapojen yläpuolella, koska selvityksiä tehdään yhtiön tai organisaation edun nimissä. Eräskin entinen kollega kunnostautui jo 90-luvun lopulla sähköpostien salakuuntelussa tietoturva-auditointien siivellä ja työskentelee alalla edelleen. Tällaisesta persoonallisuustyypistä löytyy muuten lukuisia kuuluisia raportoituja psykologisia testitilanteita, joissa hemmot olisivat surutta antaneet mm. tappavia sähköiskuja uhreilleen vain ja ainoastaan auktoriteetin niin vaatiessa. Niin, insinöörit ne aikanaan kaasukammiotkin suunnitteli...

Nokian tapaus sai jatkoa (HS 9.6.2008), kun mediassa kerrottiin Nokian jatkaneen urkintaansa vielä keväällä 2005. Nokian kokoisesta firmasta ei ilmeisesti löytynyt yhtään lukutaitoista juristia. Eipä ollut lakikirjan lukutaito tässä tapauksessa hallussa KRP:lläkään, kun poliisit eivät ikäänkuin epähuomiossa huomanneet nostaa sähköisen viestinnän tietosuojalain rikkomisesta tutkintaa. Miten sattuikin unohtumaan...

Sähköisissä äänestyslaitteissa saattaa olla piilotettua koodia

Tämän kaltaiset uutiset ovat alkaneet levitä eri medioissa viitaten lähinnä amerikkalaisiin äänestyslaitteisiin. Suoraan sanottuna en epäile asiaa hetkeäkään, kaupalliset ohjelmat ovat jo pitkään sisältäneet piilotettuja ominaisuuksia, joten miksei sitten äänestyssoftatkin. Tässä kohtaa luulisi päättäjien Suomessa heräävän keskusteluun siitä, voiko sähköinen äänestys edes sisältää mitään muuta, kuin avointa koodia? Luottamuksellisuus ja avoimuus edellyttävät, ettei koko toimintoketjussa saa olla mitään sellaista kaupallista komponenttia tai suljettua vaihetta, jota äänestäjä ei saisi tutkia tai jonka luottamuksellisuutta ja toimintaa ei saisi arvioida kenen tahansa kiinnostuneen toimesta. 

No eipä tämäkään tarina olisi riittävän uskomaton ilman suomalaista vastinetta. Poliitikot ovat potkineet sähköiseen äänestämiseen vauhtia jo jonkin aikaa ja ollaanhan siinä jäljessä jo EU:n köyhimpiä valtioitakin. Tietoenator tuli asiassa julkisuuteen Tammikuussa 2008 uudella äänestyssoftallaan, jonka se julisti yrityssalaisuudeksi ja suljetuksi koodiksi. Tämän täydellisen demokratian halveksumisen ja farssin täydensi joukko poliitikkoja, jotka riensivät kiireesti puolustamaan asiaa. Lyönpä vielä vetoa, että äänestyslaitteissa pyörii vielä MS Windows pohjalla ja jään odottamaan ensimmäistä "Blue Screen" äänestystulosta

Lupauksia tulevasta antaa TietoEnatorin eduskunnalle toimittama uusi hieno salijärjestelmä, joka kaatuili, näytti äänestystuloksia väärin, hidasteli jne. Ongelmat huomattiin vasta, kun systeemiä oltiin lopputestaamassa (kesäkuu 2007) paikanpäällä ja projektia oli sentään väännetty jo vuodesta 2005 saakka. Olisipa hauska tietää paljonko jokainen annettu ääni tulee maksamaan vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden aikajänteellä?

Useisiin suomalaisiin keskustelufoorumeihin murtauduttu

Hohhoijjaa, no jopa oli hämmästyttävää. Kaikissa tapauksissa ajettiin vanhaa phpBB versiota, johon oli julkistettu useita hyökkäyksiä ja haavoittuvuuksia ja uudempi paikattu versio oli ollut saatavilla jo kuukausia. Joskus sitä oikein ihmettelee millä innokkuudella saadaan palveluja pystyyn ja sen jälkeen ei enään korvaa lotkauteta sellaisilla pikkuasioilla, kuten päivittäminen tai ratkaisuun julkistettujen haavoittuvuuksien- ja paikkausten seuraaminen. Kaikessa surkuhupaisuudessaan tapaukset ovat kuitenkin ilmentymä asenteesta, jossa tietoturvalla ei ole väliä. Murretut foorumit ovat niiden omistajien taholta todennäköisesti arvioitu niin vähäpätöiseen ja merkityksettömään luokkaan, ettei koko asialla ole ollut mitään väliä. Tietoturvallisuus kun on pienimmilläänkin vähintään työaikaa vievä investointi ja kuluerä ja jos jotain vakavampaa sattuu, annetaan poliisin hoitaa homma. No niin taas mennään, edellinen uutinen oli vuodelta 2006 ja jälleen (10/2007) uutisoitiin, miten suomalaisilta foorumeilta lähti kävelemään muutama kymmenentuhatta käyttäjätunnus/salasana-hash paria ja KRP tutkii taas. Tähän kohtaan sopii hyvin laulu- ja soitinyhtye Zen Cafen erään laulun sanat "laiska ja tyhmä ja saamaton..."

Suomalaisista verkkokaupoista anastettu luottokorttitietoja (HS 3.2.2006)

Sadan ihmisen luottokorttitiedot neljästä eri verkkokaupasta anastanut Suomalainen hakkeri on menossa käräjille kotkassa. Aika lyhyt kananlento oli tämäkin tietorikosyritys, poliisi pääsi samantien jäljille ja tekijä saatiin käpälälautaan yrittäessään noutaa väärillä tiedoilla tilaamiaan tavaroita. Tapaus osoittaa mielestäni erittäin selkeästi, että Poliisin tutkintakeinot tämänkaltaisen rikollisuuden torjunnassa ovat toimivia ja tehokkaita, eikä sitä varten tarvitse ryhtyä kaventamaan kansalaisten digioikeuksia tai ryhtyä keräämään massatietoa dataliikenteestä. Toiseksi tapaus osoittaa melkoisia puutteita, tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä tietoturvallisuuden alkeita kohtaan (päivitykset, kovennukset ja koneiden valvonta) niin kohteena olleissa verkkokaupoissa, kuin murrossa apuna käytetyissä sivullisissa kauttakulkupalvelimissa. Toistaiseksi julkisuuteen asti nousseet kotimaiset tapaukset ovat olleet petosyrityksiä, huijausta tai palvelunestohyökkäyksillä kiristämistä. Ulkomailta raportoidut tapaukset, esim. tuhansien koneiden Bottiverkolla elannon tienaaminen, ovat mielestäni lähempänä varsinaista tietorikollisuutta, jossa fyysinen- ja digitaalinen maailma eivät enään kohtaa.

F-Securen virustorjunnasta löytyi vakava haavoittuvuus (Digitoday) 

F-Securen virustorjunnasta löytynyt puskuriylivuotohaavoittuvuus mahdollistaa virustorjunnan läpäisyn ja hyökkääjän koodin suorittamisen kohdekoneessa. F-Secure on puhtaasti tällaisten asioiden parissa painiva tietoturvayhtiö, siellä tunnetaan varmasti miten ohjelmistojen haavoittuvuuksia hyödynnetään, siellä osataan varmasti koodata, kaikki mahdolliset tietoturvallisen koodin tekemisen ohjeet ja säännöt on varmasti käytössä, ohjelmistojen laadunvarmistus ja testaus on varmasti huippuluokkaa. Kaikesta huolimatta vakaviakin haavoittuvuuksia löytyy, tästä voi kukin mielessään päätellä paljonko haavoittuvuuksia on piilossa siellä, missä tietoturvallisuuteen ja testaukseen ei ole satsattu puoleksikaan näin paljoa. Muistuttaisin vielä, että pääsääntö kaupallisilla ratkaisuilla on, että ongelmia korjaillaan sitä mukaa, kun joku niitä julkaisee, eli kuluttajat hoitavat testaamisen. Suljetun kaupallisen koodin alueella ongelmat voivat myös pysyä piilossa pidempään, koska ratkaisujen ja toiminnallisuuden tutkiminen on Open Source koodia vaikeampaa

Apple iTunes musiikkikauppa kerää tietoja kotikoneelta (Digitoday)

Ennen vanhaan metsästettiin kissojen ja koirien kanssa Spywarea ja muita haittaohjelmia, joiden kautta oman koneen tiedot vuotivat jonnekin Internetin syövereihin. Nykyisin riittää, kun käyttää jotain kaupallista palvelua ja/tai kaupallista käyttöjärjestelmää. Mutta tämäpä ei enään olekkaan inha tietoturvaongelma, vaan kaupallista kehitystä ja kohdennettua markkinointia, niin ne asiat ja ajat muuttuvat. Tälle ei niin kunniakkaalle listalle on päässyt myös Zone Labs Zone Alarm palomuuri. Valmiiksi takaporteilla varustettujen kaupallisten ratkaisujen iloiseen joukkoon saattaa olla ehdolla myös uusi Windows Vista, Britanniassa asiasta on uutisoinut näyttävästi mm. BBC. Itse toteaisin, että huomioiden mm. USA:n Patriot Act:n, on täysin varmaa, että maailman yleisin käyttöjärjestelmä sisältää asioita, joista ei puhuta. Asia saa mielenkiintoisemman näkökulman, kun huomioi, että Suomessa puolustusvoimat ja valtionhallinto yritysten tapaan lepää pitkälti Microsoftin tuotteiden varassa

NSA:n suorittama tietoliikenteen tiedustelu paljon aiemmin luultua laajempaa (NY Times)

NSA on hankkinut tietoja suoraan operaattoreilta mm. Internet liikenteestä. Lisämausteen vakoilulle antaa NSA:n tavoitteet turvata myös USA:n taloudelliset edut maailmalla. Niinpä niin, kaikkihan me myönnämme, että Internet on turvaton paikka, mutta ehdottomasti ylivoimaisimman uhkan viestiliikenteen luottamuksellisuudelle muodostavat edellisen kaltaiset tiedusteluoperaatiot ja operaattoreiden ominpäin tekemät "tutkimukset" (vrt. Sonera). Tosiasia on, että kellään muulla ei edes olisi riittäviä natsoja päästä tietoliikenteen solmupisteisiin käsiksi ja käsitellä niin suuria tietomassoja. EU:n uusi dataliikenteen tallennusvelvoite tosin avaa laajamittaisen "valvontamahdollisuuden" myös uusille kotoisimmillekin tahoille. Tutkin jo vuonna 1999, mikä olisi reitittimien mielestä (traceroute) lyhin ja nopein mahdollinen reitti välillä Amsterdam - Helsinki ja arvatkaapa, mikä se oli? Lyhin reitti oli tietysti Amsterdam - New York - Virginia - New York - Tukholma - Helsinki, että silleen.

Nordean verkkopankkitunnuksia kalastelleet saivat tyhjennettyä useita tilejä 

Tämä on erittäin mielenkiintoinen tapaus. Huijaus oli kaikkiaan tökerö ja hyvin alkeellinen, mutta silti tuottoisa. Kun tarpeeksi laajassa mittakaavassa toteutetaan tietojen kalastelua (tässä muutamia satoja tuhansia sähköposteja), joukkoon mahtuu aina niitä, jotka eivät ymmärrä käyttämiensä teknisten ratkaisujen ja palvelujen (tässä sähköposti ja Internet-pankki) olennaisia ominaisuuksia, eivät välitä niistä tai eivät hallitse niitä. Asia saa mielenkiintoisen ulottuvuuden, kun pohditaan millä vauhdilla virtuaaliset palvelut-, työskentely- ja asioiden hoito yleistyy. Toinen ja mielestäni vielä tärkeämpi huomio on, että suoraan ihmisiltä kysyminen, eli ns. Social Engineering, on ollut ja on edelleen kaikkein tehokkain tapa tehdä kohdistettu tietomurto. Se on sitten aivan sama törmääkö huijariin kasvotusten, puhelimessa, sähköpostissa, mesessä, tekstiviestinä, missä tahansa, tekniikka on vain väline ja mahdollistaja. Ainakin meillä suomalaisilla tuntuu olevan syväänjuurtunutta hyväuskoisuutta ja teknologialuottamusta, veikkaampa että parhaat ja taidokkaimmat huijaukset on vielä näkemättä. Alan legendaarisin uranuurtaja on tietysti Kevin Mitnic, joka onnistui vakuuttavasti esiintymällä saamaan haltuunsa melkein mitätahansa, joukossa mm. iso suomalainen puhelinjätti.

Japanilainen Mizuho pankkiiriliike menetti 282 000 000 € meklarin virheen takia (HS 13.12.2005)

Uutisen mukaan kaupankäyntijärjestelmä meni tukkoon ostoryntäyksen takia, eikä meklarin peruutuskäskyt enään menneet läpi. Tuhannesosallakin tuosta tappiosta olisi voinut teettää järjestelmälle takuuvarmasti sellaisen määrän kovanluokan tietoturva- ja suorituskykytestejä, että DOS (denial of service) tilanne olisi varmasti saatu esiin. Järjestelmien tietoturva- ja suorituskykytestaaminen vain tuntuu olevan usein täyttä hepreaa myös monilla kotimaisilla hankkeilla, onpa joskus joku verkkopankkikin lakannut vastaamasta yhden läppärin voimasta auditoinneissani. 

Luottoyhtiön tietoturvapäällikkö sai Helsingin käräjäoikeudessa puolitoista vuotta petoksesta

Tämä lienee viimeaikojen tietoturvapiireissä kaikkein keskustelluin tapaus. Mediassa tapauksesta nostettiin hyvin korostuneesti esille naapurin WLAN yhteyden käyttö kirjauduttaessa taloushallintojärjestelmään. Mielestäni koko petosyritys oli niin tökerö, että ko. henkilöllä ei todellakaan tainnut olla juurikaan tietoturvaosaamista, pehmosia puhumalla ja vakuuttavasti esiintymällä pääsee edelleen pitkälle. Toiseksi WLANin osoittaminen sormella on vähän kuin syyttäisi autoteollisuutta pankkiryöstöistä. Kolmanneksi tapaus osoittaa, että kuka tahansa voi olla organisaatiolle tietoriski

Varkaat veivät 45 tonnia ratakiskoja Viitasaarella (HS)

Tämä hauska uutinen kertoo selvästi, että mitä tahansa voidaan viedä, jos sillä on jollekulle rahallista arvoa vaivoista ja vaikeudesta riippumatta. Yllättävän monelle organisaatiolle tuntuu olevan vaikeaa tunnistaa niitä tietoja, joihin voisi kohdistua väärinkäytöksiä tai riskianalyysiä olisi ylipäänsä tehty. Rikollinen toimii loogisesti, eikä viitsi vaivautua, ellei vaivoille saada palkaa. Todellisuudessa suurin osa tietoon kohdistuvista väärinkäytöksistä kohdistuu kirjanpitoon ja taloushallintoon. Kyseessä on usein verottajan tms. tahon huijaaminen, missä taloudellinen hyöty vain on suurin. Tekijänä on firman oma mies täysin laillisilla tunnuksilla ja pääsyoikeuksilla ja usein vielä juristien ja tilintarkastajien suosiollisella avustuksella. Tietoturvaihmiset ovat tässä suhteessa aika usein hakoteillä pohtiessaan palomuuriin tulevia skannauksia ja muuta teknisesti mielenkiintoista, mutta epäolennaista

Ensimmäinen Windows Vista virus löydetty (Digitoday)

Tietoturva mainitaan aina tietohallintopäättäjien top 5 prioriteettilistoilla. Aika vähän sillä taitaa kuitenkaan olla painoarvoa, kun tarkastelee monessako organisaatiossa ollaan siirrytty haittaohjelmavapaampiin ratkaisuihin. Suosittelen tutustumista turvakovennettuun linuxiin (SElinux, Apparmor) kaikille, jotka pohtivat, mikä voisi olla ratkaisuna jo ennalta ehkäistä haittaohjelmien toiminta päivityksistä ja virustorjunnoista riippumatta. Eräänä hauskana kuriositeettina voisi vielä mainita F-Securen Mikko Hyppösen taannoin eräässä tietoturvaseminaarissa antama julistus, jossa hän arveli Microsoftin XP:n SP2 tietoturvapäivityksen mahdollisesti jäävän historiaan päivityksenä, joka lopettaa Microsoftia vaivaavat tietoturvaongelmat (seminaari oli siis ko. päivityksen julkistamisaikoihin). Niinpä niin, julistuksista huolimatta mikään ei ole muuttunut Windows maailmassa, oikein mieltä lämmittää näin WMF-haavoittuvuusaikana, kun työpöydällä on Linux.

Commwarrior virus leviää kännyköissä (HS 14.12.2005)

Kohteliaita nämä kännykkävirukset, kun kysyvät ensin lupaa asentua, edellyttäen tietysti, että ensin on kuljeksittu siellä täällä Bluetooth päällä. Eräskin tietoturva-asiantuntija totesi, että sellaisilta älypäiltä pitäisi ottaa lelut pois, jotka eivät osaa niitä käyttää. Nämä taitaa olla samalla järjenjuoksulla varustettuja kavereita, kuin eräässä organisaatiossa, jossa IT henkilö kytki virustorjunnan pois, kun se pentele ei antanut millään asentaa uutta kivaa ajuria, ja tämäkin tarina on tosi

Sony BMG rootkit

Tämä surullisen kuuluisa tapaus osoittaa, miten kaupallisten oikeuksien haltijat eivät juuri kaihda keinoja puolustaessaan taloudellista asemaansa. Tapauksesta tekee erityisen mielenkiintoisen kyseisen rootkit tekniikan itsensä avaamat uudet vakavat tietoturvahaavoittuvuudet. Kokonaisuutena voikin todeta, että kaupallisen softan alueelta ei tule tietoturvaongelmat puuttumaan, vaikka tietoturvaosaaminen ja koodin laatutaso kehittyisikin. Kaupalliset toimijat toimivat surutta toistensa ja kuluttajien seläntakana ja lisäilevät myös jatkossa uusia "dokumentoimattomia ominaisuuksia" ratkaisuihinsa. Erityisen mielenkiintoisen lisän tapaukseen teki suurien virustorjuntayritysten (Symantec, McAfee, CA) täydellinen "tietämättömyys", että jotain voisi olla pielessä, ainoa nopeasti asiaan reagoinut taho oli F-Secure. Mikähän mahtaa olla seuraava hiljaisesti hyväksytty tietoturvareikä?

Takaisin etusivulle